Alun perin Metsänkävijäin marssiksi ristitty teos on nykyisin kaikkien partiolaisten sekä Partiotyttöjen maailman liiton marssi. Ilmari ‘Iso-Hukka’ Vainio perusti vuonna 1917 Helsingin Metsänkävijät, joka on Suomen toiseksi vanhin lippukunta, vanhin on Toimen Pojat (1910). Iso-Hukka pyysi Jalmari Finneä tekemään ensin runon, jonka pohjalle voisi jälkeenpäin koota sävellyksen. Iso-Hukka arveli, että vain paras kelpaa nuorisolle, joten hän matkasi Järvenpään Ainolaan kysymään itse säveltäjämestarilta, josko hän suostuisi sen säveltämään. Ensin mestari epäröi, mutta pyysi kuitenkin saada lukea runon. Sen nähtyään hän kiinnostui asiasta ja lupasi säveltää sen. Pariin kertaan sai myös runon tekijä säveltäjämestarin pyynnöstä kohdittain muutella runon asua, että se paremmin yhtyisi sävelten sanattomaan kieleen. Kun Sibelius vihdoin antoi valmiin sävellyksen Iso-Hukalle, hän tokaisi: “Voi olla mahdollista, että kuluu aikaa, ennen kuin tämä laulu tulee yleisempään käyttöön, sillä kesti vuosikausia ennen kuin Ateenalaisten laulukin tuli ymmäretyksi”. On itsestään selvää, että Metsänkävijät olivat ikuisesti kiitollisia maamme suurimmalle säveltäjälle tästä lahjasta ja ovat edelleenkin. Viimeiseksi Iso-Hukka pyysi vielä runoilija Bertel Gripenbergiä kääntämään laulun sanat ruotsiksi, jotta myös ruotsinkieliset partiolaiset voisivat sitä laulaa. Alun perin pelkästään Metsänkävijöille (mänkijöille) tehty teos on nykyisin kaikkien partiolaisten ja myös suuren yleisön hyvin tuntema Partiomarssi, joka on kaikunut ja kaikuu yhä vieläkin mm. partioparaateissa ja lippukuntien keskuudessa.
Omasta mielestäni Partiomarssi on kaikki, mitä partiolaisille tehdyltä laululta voi toivoa. Siinä on todella jylhät ja komeat sanat, jotka eivät mahtipontisuudestaan huolimatta käänny korniuden puolelle, vaan pitävät uskottavuutensa tyylikkäästi laulun loppuun saakka. Sävellyksen osalta olen erityisen ihastunut nousukohtaan, jossa melodia hyppää nopeasti todella ylös. Siinä vaiheessa lippukuntamme juhlissa monella ihmisellä loppuu ääni, mutta ne joilla on rekisterissä pelivaraa, saavat aikaan eufoorisen tunnelman. Laulu on ehkä hieman hassu marssiksi, sillä siihen on kirjoitettu yllättävän hidas tempo, mikä ei oikeuta ihmisiä nopeaan marssiin, ellei sitten marssita tuplatemmossa, jolloin marssi onkin suhteellisen rivakkaa. Toisaalta tempokin voi elää ja tempo voidaan asettaa tilanteeseen sopivaksi, jotta vain laulaessa sitä olisi mukava laulaa ja marssittaessa mukava marssia. Olen itse kuullut teosta esitettävän, tai oikeastaan säestettävän ainoastaan pianon voimin, joten olisi joskus hienoa kuulla laulu vaikkapa muutaman puhaltimen ja ehkä jopa jousisoittimenkin kanssa. Tosin en tiedä, mille kaikille soittimille Sibelius on oman mahdollisen partituurinsa kirjoittanut. Sellainen on tiettävästi olemassa, en vain itse löytänyt sitä mistään. Tokihan laulun voisi itsekin sovittaa. Partiomarssi on varmasti yksi sellainen teos, joka jatkaa kulkuaan siihen asti, kun partiolaisia tällä planeetalla riittää. Ja uskon että meitä riittää vielä moneksi vuodeksi.
Olli ‘Puuma’ Aimola
Pohjatekstinä käytetty juhlajulkaisuun “Pojasta polvi paranee, tytöstä tahti tiivistyy” Ilmari Vainion kirjoittamaa “Lippu ja marssi”-kirjoitusta.